KUOLLEISTA SIELUISTA

    Uutta kirjallisuutta ei saa enää arvottaa! Kaikki kansissa ilmestyvä on hyvää.  Ehkei olekaan järkeä arvottaa kirjallisuutta kuten joskus ennen. Kaanonit eivät siedä vastakarvaisia ja hankalia.

     Osuuskunta Kuolleet sielut koettaa asettaa kirjallisuutta perspektiiviin – maisemaan – jossa yhtenä ulottuvuutena on aika. Onhan sanottu, että aika näyttää. Mutta ajannäyttö on päässyt sammumaan. Haluamme kustantaa uudestaan klassikoita, mutta emme kirjamuodossa vaan me luemme ne äänikirjoiksi. Tällöin ehkä pölyiseltä näyttänyt klassikko tuoreutetaan niin, että se näyttää taas kiinnostavalta. Se on ollut tähänkin saakka sitä, mutta asia on päässyt unohtumaan. Isot kustantamot eivät ole kiinnostuneita klassikoista äänikirjoina. Ne eivät tuota riittävästi ja tarpeeksi nopeasti. Tässä on kustantamomme paikka.
     Kirjallisuuttahan on hankala tuotteistaa. Yritykset, kuten kirjakustantamot, pyrkivät voiton maksimointiin. Osuuskunta Kuolleet sielutkin toimii mielellään hyvän ja huonon tuolla puolen mutta kriteerinä ei ole taloudellinen tuotto vaan mainious. Osuuskuntamme ei tuota voittoa vaan tuotto rasvaa rattaat pyörimään.

     Tällä hetkellä seitsenhenkinen osuuskunta Kuolleet sielut koostuu teatterin ammattilaisista ja kirjallisuuden kiihkeistä rakastajista. Tekijöitä on paljon paljon enemmän. Emme aio rajata toimintaamme pelkkään äänikirjatuotantoon vaan laajentaa touhua kaikenlaisiin ääniin.

     Kirjat tarjotaan nyt mp3-äänitiedostoina. Näyttää siltä, että lataustekniikka on jo niin helppoa, että näin on järkevää tehdä. Kaikilla alkaa olla laitteet, joilla kuunnella – mp3-laite, puhelin, cd-soitin, joka toistaa mp3 -tiedostoja, dvd-soitin jne. Tulevaisuudessa kirjoja voinee ostaa myös cd-levyinä – katsotaan.

Henkilökohtaista

ETÄÄNÄ PÄIVÄNÄ (kolme vuotta sitten) väsyin kävelyretkilläni kuuntelemaan musiikkia. Tarvitsin vaihtelua. Kaikenmaailman musiikit oli kuunneltu. Radion viisasteluja ja paneelien oikeammassa olemisia ei viitsinyt enää kuunnella. Linnutkaan eivät laula kuin omaan tarpeeseensa. Kylätie on hiljainen. On vielä pitkä matka. Mikä neuvoksi?  
    Latailenpa äänikirjaa puhelimeeni.
    Hyvin sujui. Kuuntelin Seitsemät veljekset, Pohjantähdet, Sinuhet ja Minuhet. Sittenpä ei ollutkaan suomemme kielellä juuri kuin puolivillaisia sesonkituotteita ja kaiken maailman remeltämisiä. En varmaankaan ole ainoa, joka kaipaa kiinnostavia kirjoja kuunneltavaksi. Asialle piti tehdä jotain.
    Perustimme porukalla osuuskunnan, jonka nimi tuli ensimmäisestä tekemästämme äänikirjasta. Osuuskunta Kuolleet sielut oli syntynyt. Pyysin mukaan jäseniksi Yövieraat -teatterin veteraaneja ja nälkäteatterilaisia. Nyt sitten tehdään niitä äänikirjoja. Toiminta laajenee myös kuulokuvien, kuunnelmien ja kummallisuuksien tonteille, kunhan toiminta vertyy.

   Terveisin osuuskunnan jäsen Pertti Kukkola

Ota yhteyttä:

Pertti Kukkola, pertti.kukkola(at)gmail.com
Heikki Herva, heikki.herva(at)iki.fi