Minna Canth
Agnes, 1892
Lehtori Hellmanin vaimo, 1980
Salakari, 1887

lukija Minna Aro

osta äänikirja Ad-Libriksestä
kuuntele näyte


osta äänikirja Äänikirjakaupasta
kuuntele näyte


     Minna Canth oli Aleksis Kiveä kymmenen vuotta nuorempi ja on Kiven jälkeen suomenkielisen kirjallisuuden seuraava suuri näytelmäkirjailija ja prosaisti.
     Minna Canth (1844 Tampere - 1897 Kuopio) - silloin Ulrika Wilhelmina Johnssonin - meni vuonna 1865 opettajansa, lehtori Johan Ferdinand Canthin kanssa naimisiin. Opettajaopinnot seminaarissa oli jätettävä.
     Canthien perheeseen syntyi seitsemän lasta, nuorin heistä lehtori Canthin kuoleman jälkeen. Mies kuoli 1879. Ferdinand Canthin kuollessa Minna Canth oli jo Jyväskylässä paikallislehtien avustaja, hänen esikoisteoksensa – nimimerkillä Wilja – Novelleja ja kertomuksia oli ilmestynyt 1878. Näytelmä Murtovarkauskin oli käsikirjoituksena olemassa. Minna Canth muutti 1880 Kuopioon yrittäjäksi. Isänsä Tampereen Lankakaupan perijänä hän turvasi paitsi perheelleen toimeentulon myös itselleen taloudelliset mahdollisuudet kirjalliseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan.
     Minna Canthin kodista Kuopiossa tuli tärkeä kokoontumis- ja keskustelupaikka. Brofeldtin, Järnefeltin, Erkon ja Aspin nuorisolle ystävineen se oli ajoittain jokapäiväinen seurustelupaikka, väittelyopisto ja kirjailijakoulu. Juhani Aho (ent. Brofeldt) kertoi, että ”... kaikki se innostus länsimaisiin aatteisiin, joka silloista nuorisoa elähytti, kokoontui hänessä ja hänen teoksissaan polttopisteeseensä ja heijasi sitä hänen temperamenttinsa värittämänä kauas Kuopion Kirkkokadun kulmatalosta – pimeään maailmaan.”
     Nuoren Heikki Kauppisen eli Kauppis-Heikin Canth palkkasi kauppa-apulaisekseen voidakseen ohjata tätä kirjailijana. Ajan keskeisistä kirjailijoista ja taiteilijoista monet vierailivat Minna Canthin luona, muun muassa Karl August Tavaststjerna, Kaarlo ja Emilie Bergbom, Jean Sibelius, Akseli Gallen-Kallela, Halosen taiteilijasuvun jäsenet, Ernst Lampén ja Matti Kurikka.
     Näytelmissään Työmiehen vaimo (1885) ja Kovan onnen lapsia (1888) kirjailija arvosteli suorasukaisesti yhteiskunnallisia epäkohtia, samoin monissa novelleissaan ja pienoisromaaneissaan. Kovan onnen lapsia -teatteriesityksen arvostelussa näytelmä kuvattiin niin räikeäksi että ”taidenautinto” muuttui kidutukseksi ja repliikit ”rämähtivät kuin vallankumouksen torventoitotukset”. Sanottiin, että näytelmä oli liian ”todellinen”. Esitykset kiellettiin – haluttiin välttää kansannousu ja vallankumous. Canthin teoksia seurasi kirjasodat ja ajojahti, jota vanhoilliset – niin fennomaanien kuin kirkonkin piirit – lietsoivat.
Canthin tunnetuimmat näytelmät Papin perhe (1891) ja Anna Liisa (1895) ovat näytelmiä sovinnosta. Edellisessä poliittiset ristiriidat ja taistelu vallasta voitetaan, ja ne sulavat näytelmän ydinrepliikkiin, jonka mukaan rakkaus on suurin elämänarvo.
     Pienoisromaani Salakari ja novellit Agnes ja Lehtori Hellmanin vaimo kertovat pikkukaupungin nuorten porvarisperheiden elämästä – erityisesti naisen ahdistavasta tilanteesta. Tutulta tuntuu ja ne ongelmat eivät kadonne. Kaikkihan me olemme nykyään Canthin kuvaamassa mielessä pikkuporvareita.  Salakari kirjoitettiin siihen aikaan, kun Canthilla ja Aholla oli välirikko. Väitetään, että lipevä gigolo-Nymark on Ahon kuva. Canth aikoi olla julkaisematta Lehtori Hellmanin rouva -novellia, koska siitä paistoi selkeästi Minnan oma tarina opettajan rouvana pienessä Jyväskylän kaupungissa.