Runar Schildt
Kotiinpaluu ja muita
novelleja
suom. Ilmari Ahma

lukija Juha Hurme

osta äänikirja Ad-Libriksestä
kuuntele näyte


osta äänikirja Äänikirjakaupasta
kuuntele näyte


     Schildtin suku on täynnä merkkihenkilöitä – kulttuuripuolelta suomalaisuusmies Volmar Schildt (Volmari Kilpinen), kustantaja Holger Schildt ja Runar S:n poika kirjailija Göran Schildt.
Runar Schildt (1888 Helsinki - 1925 Helsinki) – suomenruotsalainen kirjailija, teatterimies ja kustannusvirkailija – oli aikansa suosituimpia proosakirjailijoita. Hänen näytelmänsä menestyivät myös Ruotsissa.
     Runsaan kymmenen vuoden aikana Schildt julkaisi kahdeksan novellikokoelmaa ja kolme näytelmää. Alkukaudellaan hän laati tympääntyneellä äänellä ja ironiaa viljellen ajankuvaa Helsingistä
mm. Asmodeus ja kolmetoista sielua, kuvakirja aikuisille (1915). Novelli Armas Fager, siluetti (1920) on kertomus ikääntyvän
teatteristatistin toteenkäymättömistä suuruusunelmista.
     Rouva Sigrid ”Sikri” Sillanpää piti Runar Schildiä todellisena herrana, ei minään sellaisena räätälintekemänä. Hän jos kuka sen tiesi palveltuaan sisäkkönä erinäisissä herrasväissä. Schildt laajensi
kiinnostuksensa piiriä maaseudun ihmisiin ja pikkukaupungin
porvareihin ja sai tarinoihinsa lämpöä ja myötäelämistä.
     Kansalaissodan jälkeisissä teoksissa etualalla on elämän julmuus. Näkökulma on heikkojen ja sorrettujen. Schildt katselee kansalaissotaa yksilön kannalta, ei poliittisesta näkökulmasta. Novellissa Kotiinpaluu (1919) hän kuvaa äitiä, joka piilottelee punaisiin kuuluvaa poikaansa - näkökulma on vuoroin äidin vuoroin
pojan.
     Pääteoksena pidetyn kokoelman Noitametsä (1920) -novelli on omaakuva umpikujaan ajautuneesta kirjailijasta. ”Hän [novellin
kirjailija] uhrasi ystävien luottamuksen, rakastavien naisten salaisimmat kuiskaukset, oman sydämensä arimmat haaveet ja sen halpamaisimmat mielijohteet, hän heitti kaiken epäröimättä tämän tyylikkään työstämisen sihisevään sulatusmuottiin.” Kai Laitisen mukaan “Hänen [Schildin] koko tuotantoaan sävyttää tunto siitä, että asiat eivät suju oikein, että elämä ei saisi olla tällaista - ja kuitenkin on.” Liekö riittämättömyyden tunne kirjailijana tai tuo edellä kuvattu elämänasenne kärventänyt Runar Schildin itsemurhaan 37 vuotiaana.